Kirppistelyä

Mä olen nyt intoutunut nettishoppaamaan fb;n kirppiksillä.Ja voi mitä löytöjä sieltä onkaan tehty!:)
Kotiin tietenkin,mitäs muutakaan.:P Olen huomannut että maalaisromanttisuus on hieman vaihtunut jo mustavalkoinenharmaa-yhdistelmään,metalliin sekä hillitympään päin.Meillä ei ole enään ihan niin röyhelöistä ja tavaran määrääkin olen aika paljon karsinnut.Nyt siis tälläinen vaihe menossa.:D

Musta ei sitten tullutkaan vielä työssäkäyvää äitiä.Mies bongasi itselleen väliaikaisen duunipaikan,itse ehkä alan heittämään keikkaa viikonloppuisin.Olisin vaan ollut niin valmis menemään töihin,4vuotta kotiäitinä on ihan riittävän pitkä aika...Katsoo sitten alkuvuodesta,jos pikkuiset menisivät päiväkotiin ja mamma töihin.Onhan siinäkin omat hyvät ja huonot puolensa...

Nämä kaverit valmistuivat ja lähtevät näillä näkymin hauskuuttamaan erästä pientä barbafania.:)

Hah,musta on tullut laiska blokinkin suhteen,en jaksa enään edes tänne kirjoittaa.Vanhaan blokiin turisin milloin mistäkin mutta en enään...Syytä en osaa sanoa,ehkä mulla ei ole mitään avauduttavaa,ehkä olen laiska tai sitten jotain muuta.:P Välillä sitä avautumisen aihetta olisi mutta aikaa ei.Noi lapset kyllä pitää vauhdissa.
Eilen meillä vietettiin kaverisynttäreitä,Cassun 8v ja Jimin 4v.Parisenkymmentä lasta ja läjä aikuisia.Voi sitä metelin ja meiningin tasoa.:D Tänään sainkin hiki päässä siivota täällä,kämppä oli kuin pommin jäljiltä.
Aikuisille oli tarjolla tälläistä suklaaunelmaa.

Kolmea eri suklaata,tuorejuustoa,kermaa ja kaurakeksipohja.Niin kaloripitoista ja niin hyvää.:P

Räpellystä

Ei ole tullut vähään aikaan päiviteltyä,on ollut ihan tarpeeksi tekemistä lasten sekä kodin kanssa.Lisäksi olen etsinyt töitä,miehen lomautuksiin on vahaa pari viikkoa aikaa.Meillä vaihtuu roolit,hän jää kotiin ja mä menen töihin muutamaksi kuukaudeksi ainakin.:) Kolmesta paikasta ollaan ilmoitettu että olisivat musta kiinnostuneita ja on tullut kutsu työhaastatteluun.Hieman helpottaa stressiä,meidän asumiskulutkin ovat niin suuret että ei me pärjätä jos toisella ei ole töitä...
Tässä viime aikaisia räpellyksiä,muutamat tossutkin olen tehnyt mutta en ole jaksanut vielä kuvata.:D

Pöllö kännykkäpussi mulle :D

Musta AB,tosin kuvassa se on jo Aadan kuolaama...

Jaa viimeisenä pieni barbapoju :D

Sopivan pyöreää puolukkaa

Rakastan syksyä.<3 Ensinnäkin ilmat viilenevät,pimenevät,tuoksuu paremmalle kuin kesällä...Ja sitten tulee marjat.
Ensin hamstrattiin viinimarjoja ja mustikoita,nyt on puolukoiden vuoro.Pakastin alkaa olla täynnä,eiköhän näillä eväillä pärjätä jonkin aikaa.Aina on se pelko persiissä että marjat loppuvat liian aikaisin,koska rakastan niitä.Ovat hyvän makuisia,monikäyttöisiä,terveellisiä ja kaikenlisäksi;ilmaisia.

Tuosta viimeisestä sanasta tulikin mieleeni avautua ruoan hinnasta.Siis meidän 5 henkisellä perheellä menee ruokaan sekä pesuaineisiin noin 800e/kk.Aivan järjetön summa.Uskon että halvemmallakin pääsisi,mutta sitten kärsii ruoan laatu sekä monipuolisuus.Meillä syödään todella paljon lihaa sekä kanaa,niin ja salaattia joka aterialla.Ostetaan myös paljon hedelmiä.Leivässä suositaan sellaisia missä mahd vähän E-koodeja.Siksi teenkin silloin tällöin leivän itse.Voisi tehdä kyllä paljon useammin.;)
Ruoan hinta on myös noussut tasaiseen tahtiin,varmaan nousee jatkossakin.Tulot vaan eivät ole nousseet,ainakaan meidän perheellä.Ja kun asumiskulut ovat ihan järjettömät niin...*huokaa*

Mulla on unelma,ollut ihan pienestä pitäen.Haluaisin maalta vanhan omakotitalon,sellaisen missä on lankkulattiat.Muutama hehtaari saisi olla tonttia,pieni navetta ja lato.Kasvimaa.Niin että saisi itse kasvatettua omat perunat,porkkanat,marjat,omenat,kesäkurpitsat,tyrnit jne.Ja voisi pitää elukoitakin,koiraakaan ei tunnu oikealta pitää kerrostalossa...
Meidän mummut ovat asuneet maataloissa.Toisella oli kotikotonansa kanoja,joista sitten tuli munat sekä ajan kanssa ruokaa.Toisella oli lehmiä,possuja,lampaita...Niin ja toki ruokaa kasvatettiin itse.
Toinen mummuistani kasvattaa yhä edelleen itse oman ruokansa,kaupasta ei tarvitse hakea mitään vihanneksia koko vuonna.
Olen joskus ollut töissä maatalossa,niin ja viettänyt aikaa monia vuosia lappaamassa paskaa talleilla sekä navetoissa.Enkä tiedä mitään niin rentouttavaa ja mielekästä puuhaa kuin mitä maatilan töissä on.Ok,fyysisesti raskasta,aamut ovat aikaisia ja tiettyyn aikaan vuodesta tuntuu että ei ole hetken hengähdystä.Mutta silti se on itselleni mielekkäämpää elämistä kuin täällä kaupungissa.

Ok,kaupungissa kerrostalossa asuessa on omat hyvät puolensa.Ei tarvitse huolehtia putkien jäätymisestä,juosta myrskyn keskellä rauhottelemaan elukoita ja katsomaan kun ladon ovi lentää pois paikoiltaan.Helppoahan tämä on ja palvelut lähellä.Mutta jotain puuttuu...Ikävöin yhä mun lapsuudenkotiakin,harmittaa niin paljon että se myytiin kun me kaikki lapset oltiin muutettu pois kotoota...:/

Ajatus katkesi ja likka heräsi päikkäreiltä.:D

Aada 8kk

Meidän pieni Aaduska täytti tänään 8kk <3

Ja nyt likka osaa jo istua

Seistä tukea vasten

Ja ottaa myös muutamia askelia tuen avulla

Aadalla on myös 6 hienoa hammasta

Se on semmoinen meidän rakas Paaputin <3

Herra Huu

Meille lensi asumaan tälläinen kaveri.:)
Tein sen tällä ohjeella,siivet tosin ei ohjeen mukaan.
http://www.kotivinkki.fi/Tee-itse/Tee-itse-kotiin/Pollomaskotti/

Ja sitten tämmöinen yli-iso lieripipo :D

Hätsipötsejä sekä pipo

Kyselin pojilta että mitä he haluaisivat mun virkkaavan.Olen vain likalle tehnyt niin oli poikien vuoro.
Vastaus oli "Tee niitä hätsipötsejä".
Ok,tiesin Angrybirdseistä sen verran että siinä on semmoinen punainen pallomainen lintu,vihainen sellainen.Pikaisen googlettelun seurauksena sain tietää että on muitakin hahmoja.:D Kyselin että mitä niillä tehdään ja pojat kertoivat että niitä pitää heitellä.
Mulla on pienenä ollut hernepusseja,joita heittelin,joten päätin tehdä herneillä täytettyjä angryjä.
Tälläisiä niistä sitten tuli :D

Ja kun ilmat alkavat hiljaksiin viiletä niin likka tarvitsi pipon.En ollut sellaistakaan ennen tehnyt,tosissaan kun olen ihan aloittelija näissä jutuissa.Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla.;D

Nooh,ainakin tuli mittojen mukaan tehtyä.Purin ton pipon varmaan kolme kertaa ja meinas hermot mennä.:P

Mitäs tänne muuta...Perusarkea,su iltana olin spinnaamassa sekä kiertiksessä.Ohjaaja testas mun vatsalihakset ja ne ei ole vieläkään palautuneet.Eli en oikeasti saisi vieläkään tehdä vatsoja,se ehkä selittää sen miksi aina kun yritän niin viiltää ihan kamalasti.:/

Ja mun aivan ihana mies osti meille sormukset,ollaan siis menty kihloihin.Häistä puhuttu sen verran että muutaman vuoden päästä,pitää säästää rahaa kun on pirun kallista järjestää häät.:O Mä en ole ikinä kuvitellut meneväni naimisiin,nyt vasta kun siitä ollaan puhuttu jonkin verran niin on alkanut tuntumaan siltä että se olisikin aika ihana juttu.En siis ole haaveillut naimisiin menosta pikkutytöstä lähtien,niin kuin monet ovat.Mä itseasiassa angstasin todella kauan ja ilmoitin kaikille että en ikinä mene naimisiin.Syynä se että sitten on vaikeampi erota.XD Mutta rakkaani on nostattanut mussa ehkä sellaisia "häähaaveita",ihana mies kun on.<3
Kihloihin meno ei varsinaisesti ollut romanttinen tapahtuma,haluttiin niin.Meillä on sen verran arkiromantiikkaa että se riittää.Paljon enemmän arvostan sitä mitä meillä on joka päivä,hellyyttä ja kauniita sanoja.Vaikka kuinka väsyttäisi niin silti kiukuttelun jälkeen muistetaan se minkä takia me ollaan yhdessä.
Tunnen oloni prinsessaksi mieheni rinnalla,voin sanoa että olen löytänyt todellisen aarteen,joka puhuu ja pussaa.Ulkonäöstä ei ehkä uskoisi kun on tommoinen iso,tatuoitu ukkeli.;)
Mutta minun oma rakas se on,ihanin mies maan päällä.<3

-Laura-

Tahtoo hyvän kropan :/

Tänään oli salipäivä ja voi kuinka pettynyt olin kun kävin puntarilla...
Siis syömiset olleet ihan jees viimeiset pari viikkoa,viime viikolla kävin kolmesti spinnaamassa,kerran crossaamassa,sitten kerran salilla ja kerran kiertoharjoittelussa.Tällä viikolla on ollut kaksi rankkaa spinninkiä (syke heilui taivaissa koko tunnin ajan ja hiki valui),sitten tänään oli salipäivä ja huomenna on spinning sekä kiertoharjoittelu.Ja mun paino ei ollut pudonnut grammaakaan.o_O Olin ihan varma että se olisi pudonnut,mieskin sanoi tänä aamuna että olen laihtunut.Mutta paino ei heilahda mihinkään suuntaan.

Toisaalta tuolla painolla ei ole niin väliä.Mutta olisin tyytyväinen edes -5kg.Pääasia on kuitenkin siinä miltä näyttää ja missä kunnossa lihakset ovat.Mulla on taipumusta kasvattaa turhan paljon olkapäitä,jalkoja sekä epäkkäitä ja vatsa jää aina vaan vähälle huomiolle.Vaikka juuri siihen pitäisi keskittyä.:P Se on mun huonoin osa-alue.Sekä vaikein treenata.Meinaan kolme raskautta on tehneet terää,mulla on vieläkin välillä kipuja jos teen vatsoja.En tiedä sitten kuinka kauan vatsafileiden palautuminen kestää loppupeleissä.

Vaikeinta on hyväksyä se että ei mahdu oikeisiin vaatteisiin.Siis mulle oikeisiin.;) Muutenkin mulla on aina ollut hieman vaikea suhde vartalooni.Niin kauan kuin muistan.Paino on vaihdellun todella paljon,olen ollut ihan liian laiha ja sitten lievästi ylipainoinen.Enkä koskaan tyytyväinen.
Esikon syntymän jälkeen laihduin ihan liian laihaksi.Paino oli jotain 50kg luokkaa.Keskimmäisen synnytyksen jälkeen meni reilu puoli vuotta ja olin ihan hyvässä kunnossa.Treenasin ahkerasti ja lihakset alkoivat näkymään kivasti...Sitten tuli pieniä mutkia matkaan,sairastuminen etc joka laittoi mut lähes makaamaan puoleksi vuodeksi.Ja sillä oli seurauksensa...
Anyway,nyt kolmannen jälkeen tuntuu että kilojen tiputtaminen on vielä vaikeampaa.Mulla on säännöllinen lääkitys mutta en tiedä vaikuttaako se mitenkään tohon asiaan.Käsitys on että vaikuttaisi mutta uskon että pääsääntöisesti kyse on mun elämäntavoista.Lähinnä syömisestä.

Pitää vaan jatkaa sinnikkäästi.Ei,en mä laihaksi halua.Haluan olla terveen ja hyväkuntoisen näköinen.
Tässä pieni motivaatiokuva;

Hah,olisikin tuollainen kroppa!

Näillä mennään,huomenna taas apinanraivolla spinninkiin ylittämään mukavuusalue ja sitten kiertikseen.:)

-Laura-

Koukku ja lankaa

Ensimmäinen varsinainen postaus,jeejee :D

Vuosi sitten sain( jostain käsittämättömästä syystä) ajatuksen päähäni että haluan oppia virkkaamaan.Kokemukseni käsitöistä ovat hyvin rajalliset,lähinnä ylä-asteelta.Silloin piti virkata patalappu,joka mun tekemänä oli kaukana siitä mitä piti.Sitten piti kutoa tumput sekä säärystimet.Tumpuista tuli pienen lapsen kokoa ja säärystimistä reisistimet...;)

Kuitenkin,etsin netistä ohjeet ihan perussilmukoista,opettelin ensin virkkaamaan neliön,sitten virkkasin donitseja,isoäidin neliöitä...Ja joululahjaksi syntyi helistimiä (kuvassa yksi sellainen).Aadan syntymän jälkeen oli taukoa käsitöissä ja nyt innostuin taas.Mähän opin vielä virkkaamaan.
Innostuin aluksi virkkaamaan maton,joka kyllä jäi hieman kesken kun kuteet loppuivat.

Sitten löysin netistä lintuhelistimen ohjeen ja kokeilin virkata sellaisen...:)

 Ja nyt on sitten vuorossa ihan jotain muuta,mulla on vaativia lapsia.;)



Olen miettinyt että mitä tänne blogiin kirjoittaisin.Elämä on ihan tavallista perusarkea.Käydään ulkona,kaupassa,siivotaan,mies käy töissä...Vähän ehkä tylsää?:D
Seuraavaan postaukseen voisin kirjoitella treeneistä sekä muusta asiaan liittyvästä.Viime viikko oli todella loistava treenien kannalta,tämä viikko ollut ihan ok.Syömisetkin toistaiseksi sujuneet.Ehkä se rantakunto joskus vielä löytyy.

Enemmän sitten ensi kerralla,likka heräsi päikkäreiltä.:)

-Laura-

Uusi alku...:)

Vanha blogi on hautautunut jonnekkin ja hyvä niin.Parisen vuotta blogitaukoa teki ihan hyvää,nyt on uusi innostus päällä.Elämäntilannekkin on erillainen...

Pientä esittelyä tähän alkuun;
Minä,26v kotiäiti.Kotona olen ainakin tammikuuhun asti,todennäköisesti kauemminkin kun en usko raatsivani laittaa pienintä hoitoon vielä silloin.Innostun kausittain aina eri asioista;sisustus,lukeminen,leipominen,käsityöt,askartelu...Ainoa mitä yritän pitää yllä on projekti "raskauskilot pois,kuntoon kesäksi 2013".:D
Mies,26v.Koneistaja,voimannostoa harrastava terveysintoilia.Maailman paras mies <3
Esikko 7v.Tokaluokkalainen,vilkas ja aktiivinen poika.
Keskimmäinen 3v .Rajojansa kokeileva,tarkka poika.
Sitten pienistä pienin prinsessa,Paapunen 7kk.Ihana,meidän pikkuinen <3

Blogi siis on pinnallisesti meidän elämästä,tuskin syntyjä syviä innostun pohtimaan omalla nimelläni.
Yritän myös pitää tätä yhtenä motivaattorina saadakseni kilot tiputettuna.Treenipuolessa ei ole mitään vikaa varsinaisesti,mutta se syöminen...:P
Laitan tänne myös käsityöräpellyksiäni,askarteluja,sisustusjuttuja jne.Kaikkea siis sekalaisesti,kertoen meidän elämästä.

Tästä on hyvä aloittaa,toivotan ne muutamat vanhat lukijat tervetulleeksi seuraamaan meidän elämäämme.

-Laura-